Mihin katosi perkele-asenne?

Hei taas,

on aika avautua. Olen pidemmän aikaa ihmetellyt Suomen heikkoa urheilu menestystä. En ole urheilun asiantuntija, vaan tuon näkemykseni maalaisjärjellä sekä ”huhupuheiden” perusteella. 

Tuttu näky. Vai onko sittenkään?

Arvioinnin kriteerinä on Olympialaiset.

Jaetaan tämä kahteen osioon: kesä ja talvi.

*** 

KESÄOLYMPIALAISET

Vuonna 2012: 0 kultaa, 1 hopea, 2 pronssia

Vuonna 2008: 1 kulta, 1 hopea, 2 pronssi

Vuonna 2004: 0 kultaa, 2 hopea, 0 pronssia

Yhteensä 1 kulta, 4 hopeaa, 4 pronssia

LAJIT

Kulta: 

2008: Ammunta

Hopea:

2012: Purjehdus

2008: Soutu

2004: Ammunta, paini

Pronssi:

2012: Purjehdus, keihäänheitto

2008: Ammunta, keihäänheitto

20-vuotta aiemmin (1992-1984)

Vuonna 1992: 1 kulta, 2 hopeaa, 2 pronssia

Vuonna 1988: 1 kulta, 1 hopea, 2 pronssia

Vuonna 1984: 4 kultaa, 2 hopeaa, 6 pronssia

Yhteensä 6 kultaa, 5 hopeaa, 10 pronssia

LAJIT

Kulta: 

1992: Melonta

1988: Keihäänheitto

1984: Moukarinheitto, keihäänheitto, paini, soutu

Hopea:

1992: Ammunta, keihäänheitto

1988: Paini

1984: Keihäänheitto, paini

Pronssi:

1992: Uinti, nyrkkeily

1988: Keihäänheitto, paini

1984: Aitajuoksu, paini, nyrkkeily, painonnosto x2, ammunta

(Lähde: Wikipedia)

Helposti voidaan laskea, että Suomen kesäolympialaisten menestys on laskenut. Se ei varmastikaan yllättänyt ketään. Tai ei pitäisi yllättää.

Mielenkiintoisinta, on että perinteiset "fyysistä-kuntoa vaativat lajit", ovat hävinneet. Vielä 80-luvulla suomalaiset voittivat perinteisissä lajeissa, kuten nyrkkeily, paini sekä keihäänheitto mitaleja. Vuosina 1912 - 1984 Suomella oli käytännössä jokaisissa Olympialaisissa vähintään 3 mitalia. Vain vuodet 1960 ja 1968 olivat vain yhden kullan vuosia. Parhaimmillaan suomalaiset olivat 15 kulta-mitalin voittajia (1920).

Mielestäni näitä ennen sotia käytyjä Olympialaisten voittoja ei voida verrata nykyaikaan, koska osallistujamaita oli vähemmän sekä urheilu oli vielä amatööritasolla.

Palaan myöhemmin tähän.

***

TALVIOLYMPIALAISET

Vuonna 2014: 1 kulta, 3 hopeaa, 1 pronssi

Vuonna 2010: 0 kultaa, 1 hopea, 4 pronssia

Vuonna 2006: 0 kultaa, 6 hopeaa, 3 pronssia

Yhteensä 1 kulta, 10 hopeaa, 8 pronssia

LAJIT

Kulta

2014: Hiihto

Hopea

2014: Hiihto x2, Lumilautailu

2010: Lumilautailu

2006: Hiihto, mäkihyppy x2, pujottelu, curling, jääkiekko

Pronssi

2014: Jääkiekko

2010: Hiihto x2, jääkiekko x2

2006: Hiihto, lumilautailu, yhdistetty

Yli 20-vuotta aiemmin (1992-1984)

Vuonna 1992: 3 kultaa, 1 hopea, 3 pronssia

Vuonna 1988: 4 kultaa, 1 hopea, 2 pronssia

Vuonna 1984: 4 kultaa, 3 hopeaa, 6 pronssi

Yhteensä 11 kultaa, 5 hopeaa, 11 pronssia

LAJIT

Kulta

1992: Hiihto, mäkihyppy x2

1988: Hiihto, mäkihyppy x3

1984: Hiihto x3, mäkihyppy

Hopea

1992: Hiihto

1988: Jääkiekko

1984: Hiihto, mäkihyppy, yhdistetty

Pronssi

1992: Hiihto x2, mäkihyppy

1988: Hiihto x2

1984: Hiihto x4, mäkihyppy, yhdistetty

(Lähde: Wikipedia)

Myös talvilajeissa tapahtunut huomattava tason lasku. Jos ennen Suomi oli varma voittaja hiihdossa ja mäkihypyssä, voidaan nykyään mitalitoiveet kohdistaa jääkiekkoon ja lumilautailuun.

Mäkikotkien kultavuodet ovat nykyään vain krapulaisen haavekuvia.

Hiihdossa suomalaisten mitalit ovat puolittuneet. Vuosina 2014-2006 Suomi voitti 7 mitalia hiihdosta, kun taas 1992-1984 suomalaiset sankarit voittivat yhteensä 15 mitalia. Ja samalla 5 kultamitalia on vaihtunut yhteen.

***

Hiukan vertailu pintaa antaa meidän rajanaapurit:

Vuosina 2012-2004 Ruotsi ja Norja ovat voittaneet kesäolympialaisissa:

Ruotsi 5 kultaa, 10 hopeaa, 5 pronssia

Norja 10 kultaa, 6 hopeaa, 3 pronssia

(Suomi 1 kulta, 4 hopeaa, 4 pronssia)

Vuosina 1992-1984 Ruotsi ja Norja ovat voittaneet kesäolympialaisissa:

Ruotsi 3 kultaa, 22 hopeaa, 17 pronssia

Norja 4 kultaa, 8 hopeaa, 3 pronssia

(Suomi 6 kultaa, 5 hopeaa, 10 pronssia)

Vuosina 2014-2006 Ruotsi ja Norja ovat voittaneet talviolympialaisissa:

Ruotsi 14 kultaa, 11 hopeaa, 15 pronssia

Norja 22 kultaa, 21 hopeaa, 25 pronssia

(Suomi  1 kulta, 10 hopeaa, 8 pronssia)

Vuosina 1992-1984 Ruotsi ja Norja ovat voittaneet talviolympialaisissa:

Ruotsi 9 kultaa, 2 hopeaa, 7 pronssia

Norja 12 kultaa, 11 hopeaa, 11 pronssia

(Suomi 11 kultaa, 5 hopeaa, 11 pronssia)

Tämä tarkastelu kertoo Suomen, Ruotsin ja Norjan eron. Muut ovat kehittyneet - me emme.

Olemme olleet 20-vuotta sitten samalla tasolla muiden Pohjoismaiden kanssa. Niin kesällä kuin talvella. 

Nykyään emme meinaa mahtua edes samaan blogiin.

***

Leikitään.

Pisteytetään mitali-menestys.

Kulta= 3p

Hopea= 2p

Pronssi= 1p

Kesäolympialaiset 2012 - 2004

Suomi: 3p + 8p + 4p = 15p

Ruotsi: 15p + 20p + 5p = 40p

Norja: 30p + 12p + 3p = 45p

Kesäolympialaiset 1992 - 1984

Suomi: 18p + 10p + 10p = 48p

Ruotsi: 9p + 44p + 17p = 70p

Norja: 12p + 16p + 3p = 31p

Talviolympialaiset 2014 - 2006

Suomi: 3p + 20p + 8p = 31p

Ruotsi: 42p + 22p + 15p = 79p

Norja: 66p + 42p + 25p = 133p

Talviolympialaiset 1992 - 1984

Suomi: 33p + 10p + 11p = 54p

Ruotsi: 27p + 4p + 7p = 38p

Norja: 36p + 22p + 11p = 69p

Voittajien on helppo hymyillä

Suomi on voittanut minun "keittiö matematiikan" perusteella Norjan 20 vuotta sitten kesäolympialaisissa. Samoin 20-vuotta sitten olimme Ruotsia parempia talviolympialaisissa. Olimme Norjan tuntumassa.

Tällä hetkellä olemme todella paljon jäljessä. Kesälajeissa noin 30p sekä talvilajeissa yli 100 pistettä Norjaa. Ruotsikin on puolet parempi.

Fakta on se, että me olemme pudonneet kelkasta ja samalla naapurimme ovat kehittyneet.

Mitä ihmettä on tapahtunut?

***

En tiedä kuinka faktaa tämä on mutta:http://www.marmai.fi/uutiset/urheilusponsoroinnissa+on+paljon+varaa+kasvulle++sponsorisopimukset+naurettavan+halpoja/a2239753

Urheilusponsoroinnin luvut Pohjoismaissa:

Ruotsissa 1140 M€

Norjassa 520 M€

Suomessa 166 M€

Me olemme kehitysmaa urheilusponsoroinnissa muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Kuten kaikki tietävät, Suomessa on tasan yksi laji joka voi hyvin. 

Jääkiekko.

Mutta se ei minusta tarkoita, että nyt jääkiekolta pitäisi ottaa pois jotain. Jääkiekon parissa olevat ihmiset ovat itse tehneet työnsä hyvin, jotta laji voisi hyvin.

Ilman muuta menestys ruokkii, mutta kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden 1995, annettiin suomalaiselle jääkiekolle lähtöpotku. 100 000 (jos ei enemmänkin) juniorit aloittivat luistelukoulun ja jääkiekon pelaamisen. Tätä kautta saatiin pojat, tytöt, isät ja äidit jäähalleihin. Mielestäni tässä on syy ja seuraus - suhde.

Miksi mäkihyppy tai hiihto ei saanut hyödynnettyä 80-luvun lopun menestystä?

Vika täytyy olla hiihtoliiton johdossa. Siellä on työskennellyt vääriä ihmisiä.

Heidän on täytynyt ajatella että aina tulee uusia "MattiNykäsiä". Ei tullut.

Suomen jääkiekkoliitto voi onnitella itseään. He tekivät sen mistä jokainen muu laji voi nähdä vain märkiä unia. Jos Suomi voittaa jääkiekossa mestaruuden, niin sitä juhlitaan koko kansan toimesta, ei millään muulla lajilla ole näin suurta voimaa. Jokaisella työpaikalla, koulussa ja baarissa ihmiset puhuvat jääkiekosta.

Tiedän että harva yksilöurheilija edes kehuskelee omilla suorituksillaan. Jääkiekkoilijoilta sitä odotetaan.

***

Suurin syy lajien isoon kuiluun on ammattimaisuus. Kuinka moni Sotsin olympialaisiin osallistunut suomalainen tienasi miljoonan vuodessa? Tai edes 100 000?

Siis jotkin muutkin kuin jääkiekkoilijat.

Ei hiihdolla tai nyrkkeilyllä turvata koko loppuelämää. Niillä ei voi saada taloudellista riippumattomuutta. Ainakaan Suomessa.

Nyt menee veikkauksen puolelle, mutta keskiverto Liiga - pelaaja tienaa noin 50 000€/vuodessa.

Hiukan parempi pelaaja noin 100 000. Kun pelaat 10 vuotta 100 000€ palkalla, olet tienannut paperilla miljoonan.

(Amatööri) Nyrkkeilyllä se ei tule ikinä olemaan mahdollista.

Nyrkkeilyssä ura voi loppua yhteen "knock-outiin", mäkihyppy ura voi katketa yhteen hyppyyn ja jääkiekko yhteen taklaukseen. Mutta ainoa kuka tulee selviämään on jääkiekkoilija.

Jääkiekkoilijoilla on Suomessakin oma liittonsa. En tiedä, mutta uskon että saman tyylistä yhdistystä tuskinpa löytyy muista lajeista. Eli samankaltaista, joka voi tukea urheilu-uran päättymisen jälkeen.

***

Johtuuko Suomen nykyinen huono menestys URHEILUN AMMATTIMAISUUDESTA?

Ennen voimakkain urheilija oli se kuka teki eniten "peltotöitä". Harjoittelu ei ollut ammattimaista, vaan kovuus ja lujuus hankittiin tekemällä fyysistä työtä. Ja sotien aikoihin niitä riitti Suomessa.

Todella harva maailmanennätys on vanhempi kuin maksimissaan 20-vuotta.

Urheilun ammattimaisuus on kehittänyt lajeja todella paljon. Nykyään voidaan teoriassa opiskella kirjoja ja tutkimuksia lukemalla urheilijaksi. Jokainen solu voidaan käytännössä mitata, harjoittaa ja valmistaa suoritusta varten.

Ero joka erottaa mestarin ja urheilijan on HALU. VOITTAMISEN TAHTO. PERIKSIANTAMATTOMUUS.

Suomessa tätä kutsutaan SISUKSI. 

Kuten olympialaisten menestys kertoo, taloudellisen tuen lisäksi myös SISU on kateissa.

Itseäni ärsyttää suunnattomasti "Olympialaisiin osallistuminen".

MITÄ VITTUA!

Kuka OSALLISTUU Olympialaisiin?

Jos Suomi olisi "osallistunut" talvisotaan, olisin minäkin syntynyt Neuvostoliitossa. Minusta tämän hetken tilanne johtuu myös asenteen puutteesta. Silloin kun lähdetään kisaamaan, tavoitteena on pysti numero 1.

Kaikki muu on sääliä ja tappiota.

Vain voittajat muistetaan. 

Toinen mitä ihmettelen on ainainen tarve mitata jokainen urheilijan ominaisuus. Mielestäni esimerkiksi rasvaprosentti ei ratkaise lopputuloksia. Lopputuloksen ratkaisee aina tahto.

Totta kai urheilijan pitää olla 100% kunnossa, mutta nykyään jokainen urheilija on samalla tasolla fyysisesti. Ero on korvien välissä. Se voittaa kumpi tahtoo enemmän.

Tämä tahto on muutakin kuin 5 minuuttia ennen kisaa syntyvä tahto. Se on vuosien tai vuosikymmenien luoma tahtotila. Voittajaksi ei tulla yhdessä yössä.

Katsokaa esimerkiksi Teemu Selännettä tai Sami Jauhojärveä. 

Pettymysten kautta mestareiksi.

MESTARI

***

Teknisissä lajeissa, kuten jääkiekko, olen aina ihmetellyt yhtä asiaa.

Miksi ihmeessä sali-harjoittelu aloitetaan 12-vuotiaana? Minkä takia pitää kaikki kesät juosta?

Pohjustan vielä vähän. 

Hyvä ystäväni juniorina oli täydellinen jääkiekkoilija. Kesällä.

Kun juoksimme testejä, hän juoksi eniten ja kovinten. Kun menimme salille, hän oli voimakkain. Myös joukkueen notkein.

Kun syksyllä menimme jäälle, valmentajille paljastui kesän suurin kusetus. 

Toinen kaveri kuka oli samassa kesäringissä. Lihava kuin sika. Laiska kuin työtön työnhakija. Pipo silmillä kesät ja talvet. Koko kesän esitti harjoittelevansa. Todellisuudessa hölkkäsi nuuska huulessa koko kesän. Meinasi lentää koko joukkueesta pois ensimmäisen kerran jo toukokuussa.

Tosiaan, kun menimme jäälle ensimmäistä kertaa, valmentaja pettyi pahasti herra urheilijaan jonka taitoja kuvaa Kai Suikkasen lanseeraama termi "Kuinka vitussa voi kahden metrin syöttö mennä kolme metriä ohi?"

Kaverille kun antoi kiekon, se oli sama kun olisi heittänyt kiekon mereen.

Sitten tämä herra nuuskahuuli. Niin taitava kiekon kanssa, että Liiga olisi kutsunut, JOS valmentajat olisivat ymmärtäneet sekä oma tekeminen olisi parantunut iän myötä.

Mitä kävi? Herra urheilija jätti kahden viikon jälkeen edustusjoukkueen ja Herra nuuskahuuli voitti oman joukkueensa pistepörssin.

Teknisissä lajeissa tärkeintä EI OLE se kuinka korkealle hypitään, kuinka kauan jaksaa juosta tai kuinka paljon penkistä nousee. 

Tärkeintä on lajitaito.

Lihaksia saa vanhempana, lajitaitoa ei.

Toivon, että jatkossa junnut lajista katsomatta pakotetaan harjoittelemaan monipuolisesti. Jääkiekkoilijat voisivat ihan hyvin kesällä pelata jalkapalloa, sählyä, pesäpalloa, tennistä, lacrossea, amerikkalaista jalkapalloa yms.

Ne kehittävät koordinaatiota, pallosilmää sekä kikka-varasto laajenee.

Vai luuletteko, että Granlund olisi onnistunut lenkkeilemällä tekemään ilmaveivin?

***

Joten jatkossa, nuorena paneudutaan lajitaitoon sekä monipuoliseen urheiluun. Harjoittelussa on myös hyvä pitää seuraava Seppo Rädyn lausahdus mielessä:

"Ei jokaista heittoa tarvitse mitata, kyllä ne sitten kisoissa mitataan"

Kun voimaharjoittelu koittaa, niin minun mielestäni se "fitness-lifestyle-bullshit" voidaan unohtaa saman tien. 

Ei muuta kuin juoksemaan lyijyliivit päällä, osallistukaa peltotöihin ja menkää raksalle kantamaan kiviä. Siellä tulee voimaa ja tiettyä vittumaisuutta siihen kun pitää lopputuloksia ratkoa.

Itse olen käynnyt salilla kohta 15-vuotta ja penkistä nousee 100kg. Isäni on tehnyt fyysistä työtä koko elämänsä. Minulla on enemmän voimaa salilla ja minulla on isommat lihakset. Mutta kun käymme vääntämään kättä tai kantamaan isoa pianoa, minä olen hikikarpalot otsalla, mutta isäni vain naureskelee tupakka suussaan.

Voima ei tule salilta 4 kertaa viikossa harjoittelemalla, vaan voima tulee 40h viikossa töitä tekemällä. 

"Baari-lihakset" on eri asia, kuin oikeat lihakset.

***

Oman vinkin annan:

Kun harjoittelu on kovaa ja tavoitteellista kehittyy voittajaksi.

Kova luotto:
Suomen nuoriso tulee vielä nostamaan Suomen voittajaksi.
Ensi askeleet on otettu!

Suomalaisen perkele-asenteen puolestapuhuja,

- Venetsian Paroni -

11.4.2014